Olkapään kiertäjäkalvosinoireyhtymä
Osa 1: Taustaa
Olkapään kiertäjäkalvosinoireyhtymä on diagnoosi, joka on varmasti monelle tuttu. Tässä kirjoituksessa avaan olkapään ei-traumaattisen jänneperäisen kivun syitä ja hoitoa nykytiedon valossa. Olen siis jättänyt tästä pois esimerkiksi kaatumisesta johtuvat jännerepeämät. En ala tässä myöskään käymään tarkemmin läpi olkapään anatomiaa tai toimintaa, sillä niistä löytyy netistä helposti tietoa sitä haluaville. Olkapääkipua voivat aiheuttaa monet asiat ja näiden luotettava erottelu vaatii asiaan perehtyneen ammattilaisen apua. Vastaanotolla tulisi poissulkea mm. kaularankaperäinen hermo-oireilu, jäätynyt olkapää-oireyhtymä ja olkapään nivelrikko. Aiempina vuosikymmeninä olkapääkivun syyksi on tarjottu mm. olkalisäkkeen alapuolisen tilan ahtautta (impingement), kalkkia ja tulehdusta (tendiniitti). Näitä selitysmalleja on nykytiedon valossa alettu epäillä kuvantamisen ja tutkimuksen kehittymisen myötä. Kalkkia ja ahtautta on yhtälailla löytynyt oireettomalta väestöltä, kun taas tulehduksen osalta kudoksesta harvoin löydetään tulehdusreaktioon kuuluvia valkosoluja. Myös olkalisäkkeen alapuolisen tilan avartaminen leikkaamalla on jäänyt pitkälti historiaan, koska on havaittu, että fysioterapialla päästään samoihin lopputuloksiin. (McFarland et al. 2013.)
Nykyään ymmärrys kivuliaan jänteen rakenteellisista muutoksista on lisääntynyt ja on alettu puhua ”jännerappeumasta”, tendinopatiasta. Tendinopatiassa jänteen rakenteessa on nähtävissä muutoksia solutasolla: Jänteen kollageenisäikeet ovat terveeseen jänteeseen verraten epäjärjestyneemmät, jänteessä on nähtävissä mikrorepeämiä ja sen mekaaniset ominaisuudet ovat heikentyneet. Jänteessä voidaan myös nähdä tavallista tiheämpää verisuonitusta. Tyypillinen oire on hiljakseen kehittynyt kipu olkapään alueella kättä liikuttaessa ja kuormittaessa, tyypillisimmin sivukautta nostossa ja ulkokierrossa. Olkapäässä voi myös esiintyä yösärkyä erityisesti suuremman rasituksen jälkeen. Passiivisesti eli esimerkiksi toisen avustaman liike on monesti kivuttomampaa toteuttaa.
Kuvat: 3-D ultrastructure and collagen composition of healthy and overloaded human tendon: evidence of tenocyte and matrix buckling.
Jessica Pingel et al. J Anat. 2014 May.
Vaivan syntyä voidaan kuvata kolmessa vaiheessa: vaurion synty, epäonnistunut paranemisprosessi ja oireilun lisääntyminen. (Fu et al. 2010.) Aluksi siis jänteeseen on kohdistunut vamma tai ylikuormitus, mutta akuutisti ei välttämättä tunnu selkeää oireilua. Toisessa vaiheessa keho pyrkii parantamaan vauriota, mutta esimerkiksi kuormituksen jatkuessa liiallisena tai palautumisen ollessa heikentynyt tämä paranemisprosessi epäonnistuu ja jänteeseen kehittyy edellä mainittuja löydöksiä. (Sharma & Maffulli 2006). Tämä prosessi on monesti usean eri tekijän summa, eikä tutkimuksissa ole löydetty yhtä selittävää tekijää tendinopatian synnylle. (Giai Via et al. 2016.)
Tendinopatian ennuste oikein hoidettuna on hyvä ja valtaosassa tapauksista fysioterapialla jännerakenne saadaan uudelleen vahvistumaan ja kuormituksensietokykyä lisättyä. Seuraavassa osassa käynkin läpi mitä olkapään tendinopatian moderni fysioterapia pitää sisällään.
Lähteet:
- Fu, S.C., Rolf, C., Cheuk, Y.C., Lui, P.P., Chan, K.M. 2010. Deciphering the pathogenesis of tendinopathy: a three-stages process, Sports Med Arthrosc Rehabil Ther Technol. 2, 30.
- Sharma P, Maffulli N. 2005. Tendon injury and tendinopathy: healing and repair. J Bone Joint Surg Am. 87:187–202.
- Giai Via, A., Papa, G., Oliva, F., Maffulli, N. 2016. Tendinopathy. Current physical medicine and rehabilitation reports, 4, 50-55.
- McFarland, E., Maffulli, N., Del Buono, A., Murrell, G., Garzon-Muvdi, J., Peterseon, S. 2013. Impingement is not impingement: the case for calling it ”Rotator Cuff Disease”. Muscles Ligaments Tendons J 2013 Aug 11;3
Tekstin on kirjoittanut:
Jussi Väisänen
Fysioterapeutti
jussi@fysioavain.fi
Tutustu lisää Jussiin.
Ajanvaraus täältä