Sain tämän vuoden alussa odottamattoman puhelun Salibandyliitosta. Liiton toimihenkilö soitti tarjotakseen miesten salibandymaajoukkueen fysioterapeutin paikkaa kaksivuotiseen projektiin kohti MM-kotikisoja Tampereella joulukuussa -26. Aiemmat kokemukset sekä Suomen ja Latvian miesten- että Suomen alle 19-vuotiaiden poikien maajoukkueen vastaavassa pestissä toimimisesta ovat olleet niin ikimuistoisia sekä ammatillisesti antoisia, että kieltäytyminen tällaisesta kunniatehtävästä ei oikein tullut kysymykseenkään.
Joukkueen taustoille “hyppääminen” sujui hienosti ja siinä auttoi paljon se, että suurin osa nykyisistä maajoukkuepelaajista on tuttuja junnuprojekteista. Valmennustiimin taas tunnen heidän pelaajauraltaan, jolloin toimin edellisen kerran fysioterapeuttina miesten maajoukkueessa.
Konkreettisesti valmistautuminen kohti kotikisoja päästiin aloittamaan vasta juhannuksen alla, kun leireilimme Eerikkilän upeissa puitteissa. Kesän aikana Eerikkilässä harjoiteltiin kahdella eri kerralla ja pieni ryhmä matkasi Kiinaan World Games-tapahtumaan elokuun alussa. Sieltä joukkueella kotiintuomisina oli hopeaa ja huikeita muistoja tarinoineen. Marraskuun alkuun osui ensimmäinen kansainvälinen turnaus tähän projektiin, joka pelattiin Ruotsin Nyköpingissä. Nämä EFT-nimellä kulkevat neljän maan turnaukset ovat intensiivisiä tapahtumia kolmen peräkkäisen pelipäivän rytmityksellä.
Joukkueen fysioterapeuttina toimiminen sisältää vastuun pelaajien valmistelusta harjoitus- ja pelitapahtumiin (alkulämmöt, teippaukset, nivelten mobilisoinnit yms.), harjoitusten tai pelien jälkeisen “kierrosten laskun” ohjeistamisen ja palautumisen käynnistämisen optimoinnin tilanteen mukaan, akuutin vamman sattuessa reagointi, pelaajien henkilökohtaisten vaivojen kartoitusta ja hoitotoimenpiteitä sekä joskus pidemmän tähtäimen kuntoutus-suunnitelmien ohjeistusta.
Joukkueessa toimii kaksi fysioterapeuttia ja kolleganani on Vaajakoskelta kotoisin oleva Juuso Kilpikoski. “Roton” kanssa pääsemme pohtimaan yhdessä tilanteenmukaisia toimenpiteitä ja ohjeistuksia pelaajan tarpeiden mukaan. Arkityössä tällainen mutkaton samassa huoneessa toimiminen on harvoin mahdollista. Koen, että tällainen kahden fysioterapeutin kombo olisi ajoittain todella hyödyllinen myös arkityössä. Kun havainnointia ja manuaalisia tekniikoita päästään toteuttamaan yhdessä saamme myös toisiltamme oppia
joka päivä. Vaikka päivät ovat usein pitkiä ja hengähdyshetkiä vähän, on urheilijoiden apuna toimiminen todella antoisaa.
Joukkueen taustoilla toimiminen tuo myös ainutlaatuisen mahdollisuuden “sukeltaa urheilukuplaan”, missä voidaan keskittyä vain käsillä olevaan tapahtumaan ja lähestulkoon unohtaa ympäröivä maailma. Vaikka kotijoukkojen tuki on äärettömän tärkeää ja pidemmissä tapahtumissa ikävä kotijoukkoja kohtaan hiipii takaraivoon, on kuplassa oleminen toisaalta todella terapeuttista.
Tämän vuoden tapahtumat on maajoukkueena toteutettu ja jäädään suurella odotuksella ja innolla odottelemaan mitä kisavuosi tuo tullessaan! Toivottavasti joulukuussa 2026 Nokia Areena täyttyy Suomea kannustavista faneista ja saadaan se kuuluisa kuudes kenttäpelaaja Suomen puolelle!
-Antti