Olkapääkipu on yksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinoireista työikäisillä ja ikääntyneillä. Joka vuosi yksi aikuinen 50:stä hakee apua olkapääkipuun (Lähdeoja et al 2019).
Kipu voi ilmaantua hiljalleen ilman erityistä syytä tai alkaa joko tapaturman tai poikkeuksellisen kuormituksen seurauksena. Kipu voi tuntua paitsi olkapään alueella, myös olkavarressa heijastuskipuna. Tämän vuoksi varsinaista kipukohtaa on usein hankala paikallistaa. Yläraajan liikkeet saattavat provosoida tuikkaavan tuntemuksen olkapään alueella ja leposärky haitata nukkumista. Tyypillisimmin kipu estää käden ylösnoston vartalon sivulta tai edestä.
Olkapää on kehomme liikkuvin nivel. Suuren liikelaajuuden mahdollistaa se, että olkaluun pää on pallomainen ja sen vastakappale lapaluussa on suhteessa pieni sekä laakea ”lautanen”. Olkanivelen kapseli on niin väljä, että siihen mahtuisi tilavuudeltaan noin kaksinkertainen olkaluun pää. Näin ollen ympäröivien lihasten tuki on erityisen tärkeää vakauttamaan olkapään toimintaa.
Olkaniveltä tukevat lihakset jänteineen muodostavat kiertäjäkalvosimeksi kutsutun kokonaisuuden. Kiertäjäkalvosin muodostuu lavan aluslihaksesta (sisäkiertäjä), alemmasta lapalihaksesta (ulkokiertäjä), ylemmästä lapalihaksesta (loitontaja) ja pienestä lapalihaksesta. Kiertäjäkalvosimella on erityisen tärkeä rooli nivelen tukevuuden ylläpitämisessä. Samalla kun sen lihakset aikaansaavat tai osallistuvat nivelen liikkeisiin, ne keskittävät olkaluun pään nivelkuoppaan liikkeen aikana. Laajemmassa mittakaavassa tarkasteltuna olkapäätä liikuttavat lihakset yltävät selkäpuolella aina lannerangan alaosille saakka (leveä selkälihas) ja vartalon edessä rintalastaan saakka (iso rintalihas).
Olkapään liikkeisiin ja liikelaajuuteen liittyy erottamattomasti lapa-solisluunivel ja solisluu-rintalastanivel. Esimerkiksi, mikäli solisluun kiertyminen olkapään liikkeen mukana estyy, ei kättä kyetä viemään täyteen liikerataan ylös.
Poikkeuksellisen tai liian suuren kuormituksen, hankalien työasentojen tai loukkaantumisen seurauksena olkaniveltä tukevien kiertäjäkalvosimen lihasten jänteet voivat ylikuormittua tai niihin voi tulla repeämiä.
Kuormitusta rajoittamalla (lepäämällä) olkapääkipu voi aluksi helpottua, mutta kuormituksen palatessa kipu uusiutuu herkästi. Jopa 40-50% olkapääoireisista kokee kipua edelleen 6-12kk kuluttua oireen alkamisesta (Ottenheijm et al 2011). Tämä voi selittyä mm. sillä, että kun kivun seurauksena lihaksen voimantuotto heikkenee, kuormitukseen palatessa kudos joutuu herkemmin ns. ylikuorman puolelle.
Fysioterapeutti voi ohjata huomioimaan kuormittavia tekijöitä työssä sekä arjessa. Fysioterapiaa ohjaavana ajatuksena on nostaa ärtyneiden tai vaurioituneiden kudosten rasituksensietokykyä ja/tai tukevien yksiköiden toimintaa.
Alkuvaiheessa voi olla tarpeen muokata harjoitteita esim. vipuvartta lyhentämällä. Erityisen ärtyneessä tilanteessa käyntiin päästään usein staattisten lihasaktivaatioharjoitteiden kautta tai lapaluuta ympäröivien tukilihasten harjoitteiden avulla. Jos esimerkiksi oven avaaminen (vetäminen) on kivulias, kokeile selinmakuulla työntää käsi vartalon vierestä suoraan kohti kattoa. Tämän liikkeen helpottava vaikutus perustuu vastakkaisen puolen lihasten lisääntyvään tukeen. Pidä kuorma pienenä ja tee liikettä rauhallisella rytmillä esim. 15 kertaa, ei kuitenkaan väsymykseen saakka.
Myös olkapään kiertoliikkeiden avulla voi saada alkuvaiheessa positiivista viestiä aivoille olkapään käyttämisestä. Periaatteena on aloittaa tuetussa asennossa pienellä kuormalla ja kohtalaisen isolla toistomäärällä, mutta välttää kuitenkin lihasväsymykseen saakka kuormittamista.
Näillä periaatteilla voit koettaa saada omaa kipua tai vaivaa rauhoitettua, mutta tarvittaessa käänny ammattilaisen puoleen!
Kohti kivuttomampaa syksyä ja talven odotusta,
terveisin Antti
Varaa aikasi fysioterapiaan tästä.