Tuo hyvin monelle erittäin tuttu ja kurja tapahtuma kevät-talven pöpperöisiltä kaduilta tai vaikka harrastusten tiimellyksestä. Tyypillisimmin nilkka vääntyy sisäänpäin, jolloin nilkan ulkosyrjällä olevat nivelsiteen venyttyvät tai repeävät. Nilkan nyrjähdys on nimittäin yleisin trauma, jonka vuoksi hakeudutaan lääkärin hoitoon (7–10 % päivystyspotilaista) (Ferran ja Maffuli 2006).

Ns. tavallinen kansalainen näkee asian näin:

Nilkka muljahti, mutta onneksi en kaatunut! Illalla viimeistään nilkka turvottelee ja käveleminen menee ontumiseksi. Lepuutetaan jalkaa, pidetään kylmää ja ehkä sidotaan se jollain siteellä. Kun jalka sietää kävelyä pyritään hiljalleen vähäisempään ontumiseen ja palataan normaaliin harrastamiseen ”kun luotto nilkkaan on palautunut”.

Fysioterapeutti näkee asian näin:

Mikä oli vammamekanismi? Kärsiikö jalalle varata täydellä painolla? Onko luisissa rakenteissa koputteluarkuutta? Liittyikö vammaan turvotuksen lisäksi mustelmaa?

Näiden kysymysten ja muutamien käsin tehtävien testien perusteella fysioterapeutti laatii suunnitelman paitsi nilkan kudosten, myös koko alaraajan toiminnan, kuntouttamiseksi.

Mikäli vammaan liittyy mustelma, on se yleensä merkki reilummasta kudosvauriosta. Eli nilkan nivelsiteet eivät ole ”vain venähtäneet” vaan siellä on myös jonkinasteista repeämää.

Koputteluarkuus sääri- tai pohjeluun kärjessä-, arkuus viidennen jalkapöytäluun tyvessä-, painon varaamisen mahdottomuus heti vamman jälkeen- tai kyvyttömyys ottaa neljää askelta päivystyksessä tutkittaessa, ovat merkkejä vakavammasta vammasta. Eli tällöin nilkka tulee kuvata.

Mitä vaikeammasta vammasta on kyse, sitä huolellisempaa vamman alkuhoidon, kuntoutuksen ja seurannan on oltava. Vaikka nilkan nivelsidevammaa pidetään nykyään melko vaarattomana ja itsestään paranevana vammana niin tilastotieto kertoo, että 40 %:lla potilaista oireilu kestää yli kuusi kuukautta. Vuoden kuluttua vammasta 5–33 % kokee haittaa ja vain 36–85 % paranee täysin kolmen vuoden kuluessa.

4%:lle potilaista jää pysyvä haitta tai jatkuvaa lepokipua. Pitkittyneillä oireilla on todettu olevan yhteys puutteelliseen kuntoutukseen ja heikkoon lihasvoimaan.

Pitkittyneiden oireiden ei ole todettu korreloivan primaarivamman vaikeusasteeseen (van Rijn ym. 2008).

Vielä reilut 30 vuotta sitten nilkan tuoreet nivelsidevammat leikattiin lähes poikkeuksetta, mutta sittemmin hoitolinja on muuttunut miltei täysin konservatiiviseksi (Kannus ja Renström 1991, Kannus ym. 1991, Kerkhoffs ym. 2007). Hoitolinjan muutos on osaltaan vaikuttanut siihen, että nilkan nivelsidevammaa pidetään usein ”vain nilkan nyrjähdyksenä”, jonka oletetaan paranevan lähes itsestään.

Nivelsidevamman yhteydessä aiheutuu kuitenkin nivelsiteen repeämän lisäksi neuromuskulaarisia (hermo ja lihas) vaurioita, jotka ilmenevät heikkona tasapainona ja nivelen asentotuntona, säären ulkosyrjällä kulkevien lihasten (peroneuslihakset) aktivaation ja hermon johtonopeuksien hidastumisena, ihotunnon häiriöinä, voimanpuutoksina ja nilkkanivelen ylöskoukistuksen (dorsifleksion) heikkoutena (Kleinrensink ym. 1994, Konradsen ym. 1998).

Joten tästä yhteenvetona voidaan todeta, että jokainen nilkan nyrjähdys kannattaisi kuntouttaa huolellisesti ja ”vähäisempikin” venähdys käydä näyttämässä, jotta saat omaan tilanteeseesi muokatut harjoitteet katsottua läpi ammattilaisen kanssa! Fysioterapeutti on oikein oiva ensimmäinen ammattilainen kenen luota voit nilkan kuntoutuksen aloittaa.

Kirjoittaja:
Antti Ylinen
Fysioterapeutti, omistaja Fysioavain

Varaa aika fysioterapiaan tästä.